Joku voisi tässä vaiheessa sanoa, että höllää nyt vähän sitä pipoa.
Ei kaikki ole niin vakavaa.
Ja ehkä ihan aiheesta.
Mutta olen miettinyt viime aikoina yllättävän paljon suomen kieltä ja sitä, miten vähän sitä välillä tuntuu Helsingissä käytettävän.
Minulle tuli vastaan Helsingin Uutisten juttu uusista Ärrä-myymälöistä. R-kioski on avaamassa uudenlaisia, kaupunkien hektisempään menoon tarkoitettuja myymälöitä.
Jutussa huomioni kiinnittyi kuvaan.
Sanomatalon Ärrän ikkunassa lukee isolla:
WE R HUNGRY
En edes itse ollut se, joka asiasta ensimmäisenä närkästyi. Helsingin Uutisten lukija oli ottanut lehteen yhteyttä ja ihmetellyt sitä, että myymälän tekstit olivat englanniksi.
Minä lähinnä katsoin kuvaa ja ajattelin, että niinpä.
Miksi?
Miksi suomalaisessa kaupassa Suomessa käytetään markkinointikielenä englantia?
Ja tämä on ehkä se asia, jota minä tässä oikeastaan yritän ymmärtää.
Tämä ei ole mikään poliittinen avautuminen
Sanotaan yksi asia heti pois alta.
En kirjoita tätä minkään puolueen, poliitikon tai kielipoliittisen ohjelman näkökulmasta.
Kirjoitan tätä ihan tavallisena kolmekymppisenä suomalaisena miehenä, joka asuu Helsingissä ja pitää suomen kielestä.
En myöskään tarkoita tällä sitä, että esimerkiksi ravintoloissa tai kahviloissa työskentelevissä ihmisissä olisi jotain vikaa, jos englanti on heille suomea luontevampi kieli.
Se on eri asia.
Minua kiinnostaa enemmän se, miksi me itse käytämme englantia niin paljon tilanteissa, joissa suomeakin voisi aivan hyvin käyttää.
Erityisesti markkinoinnissa.
Kauppojen ikkunoissa.
Yritysten viestinnässä.
Nimissä.
Kaikenlaisissa pienissä paikoissa, joita ei ehkä yksittäin edes huomaa.
Mutta kun niitä alkaa huomata, niitä näkee aika paljon.
Arena vai areena?
Yksi pieni esimerkki on Helsingin entinen Hartwall Areena, nykyinen Veikkaus Arena.
Arena yhdellä e:llä.
Tampereella on Nokia Arena.
Ja nyt myönnän saman tien, etten edes tiedä varmasti, mikä logiikka näiden nimien takana on. Ne ovat tietenkin erisnimiä, joten yritykset ja tapahtumapaikat saavat nimetä itsensä kuten haluavat.
Mutta suomen kielessä sana on käsittääkseni areena.
Kahdella e:llä.
Tämä on juuri sellainen pieni asia, johon saatan jäädä jumiin.
Miksi Arena?
Miksi ei areena?
Miksi suomalaisen paikan nimessä suomalainen sana muutetaan englanninkieliseen muotoon?
Ei tämä yksittäinen e maailmanloppu ole.
Mutta se kertoo minusta jostain suuremmasta ilmiöstä, jota näkee Helsingissä jatkuvasti.
Englanti tuntuu valuvan kaikkialle vähän huomaamatta.
Sitten tulee se hyvä vastaväite
Tähän voi sanoa aivan perustellusti:
Kieli muuttuu koko ajan.
Niin muuttuukin.
Stadin slangi on tästä aika täydellinen esimerkki.
Siihen on tullut sanoja käsittääkseni ruotsista, venäjästä, saksasta ja myöhemmin englannista. Helsingissä kielet ovat sekoittuneet keskenään paljon ennen kuin minä olen ollut täällä ihmettelemässä kauppojen ikkunoita.
Ja tähän joku voisi kysyä minulta:
Miksi et ole huolissasi Stadin slangista, mutta olet huolissasi englannista?
Rehellinen vastaus on:
En tiedä.
Tuo on ihan hyvä haasto.
Voi olla, että tässä on omassa ajattelussani ristiriita.
Ehkä sadan vuoden päästä joku sana, jota minä nyt pidän ärsyttävänä anglismia, on täysin tavallista suomea eikä kukaan enää ajattele koko asiaa.
Niinhän kieli toimii.
En siis halua väittää, että suomen pitäisi pysyä muuttumattomana.
Ei tietenkään pitäisi.
Mutta siitä huolimatta minusta voi kysyä, tarvitseeko meidän itse jatkuvasti vaihtaa suomea englanniksi.
Suomessa aloitan suomeksi
Olen ottanut itselleni yhden aika yksinkertaisen periaatteen.
Jos menen Suomessa kahvilaan, ravintolaan tai kauppaan, aloitan suomeksi.
Varsinkin Helsingissä.
En tee sitä ollakseni tarkoituksella hankala, ilkeä tai töykeä.
Enkä halua tuottaa työntekijälle jo valmiiksi sen pienen kärsimyksen lisäksi, jota kutsutaan työnteoksi, vielä ylimääräistä ahdistusta siitä, ettei hän osaa täydellisesti suomea.
Jos suomi ei onnistu, sitten voidaan vaihtaa englantiin.
Ei siinä mitään.
Mutta lähtökohta on minulle silti se, että olemme Suomessa.
Minusta täällä pitäisi pystyä käyttämään suomea ilman, että sitä tarvitsee erikseen perustella.
Suomessa on tietenkin myös toinen kansalliskieli, ruotsi, ja erityisesti rannikkoalueilla sen asema on aivan oma asiansa.
Mutta minun pointtini ei oikeastaan olekaan määrätä, mitä kieltä jonkun muun pitäisi puhua.
Minun pointtini on kysyä, miksi me itse luovumme suomesta niin helposti.
Ehkä minä vain välitän tästä kielestä
Tämä voi edelleen kuulostaa jonkun mielestä vähän setämiesjutulta.
Se on ihan sallittua.
Minusta suomen kieli on vain helvetin hieno kieli.
Ja maailman mittakaavassa aika marginaalinen sellainen.
Sitä ei puhuta ympäri maailmaa samalla tavalla kuin englantia. Suomen kielen tulevaisuus ei myöskään ratkea sillä, lukeeko yhden Ärrän ikkunassa WE R HUNGRY vai jotain suomeksi.
Tietenkään ei.
Mutta kieli pysyy käytössä käyttämällä sitä.
Siksi ehkä toivoisin, ettei meidän tarvitsisi aina ensimmäisenä miettiä, miltä jokin kuulostaisi englanniksi.
Voisimme välillä miettiä, miltä se kuulostaisi suomeksi.
En halua suojella suomen kieltä maailmalta.
Enkä halua lopettaa kielten sekoittumista.
Haluan vain, että käytämme tätä meidän hienoa kieltä.
Se kuulostaa hyvältä.
Pidetään se elossa.