Kuvitellaan työpaikka, johon tulee 637 hakemusta ja johon palkataan yksi työntekijä.
Olen käyttänyt tunnin työhakemuksen kirjoittamiseen. Olen perehtynyt yritykseen, hionut hakemustekstin viimeistä pilkkua myöten ja ehkä vähän jo innostunutkin mahdollisuudesta päästä kyseiseen työpaikkaan.
Sitten sähköpostiin kilahtaa viesti.
Kiitos kiinnostuksestasi tehtävää kohtaan. Saimme yhteensä 637 hakemusta, joiden käsittely on parhaillaan käynnissä.
Jaaha.
Joskus viesti tulee jo alle viikon kuluttua. Kiitos hakemuksesta, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.
Siinä kohtaa alan miettiä, mitä ihmettä minä oikeastaan optimoin.
Hakemuksen laatua? Työllistymisen todennäköisyyttä? Vai käytettyjen työtuntien määrää?
Yksi työpaikka, satoja hakijoita
Pysytään hetki tuossa kuvitteellisessa esimerkissä.
637 hakijaa ja yksi avoin työpaikka tarkoittaa, että vain yksi hakijoista tulee valituksi. Jos kaikilla olisi täsmälleen samanlaiset mahdollisuudet, yhden hakijan osuus olisi alle kaksi kymmenystä prosentista.
Todellisuudessa työnantaja ei tietenkään arvo työntekijää hakijoiden joukosta. Hakijoilla on erilainen koulutus, työkokemus, osaaminen ja soveltuvuus tehtävään. Osa ei välttämättä täytä edes ilmoituksen perusvaatimuksia.
En siis voi tietää, millaiset mahdollisuudet juuri minulla olisi tulla valituksi.
Mutta tiedän, paljonko yhden hakemuksen tekemiseen käyttämäni aika maksaa minulle.
Ja juuri tämä sai minut ajattelemaan työnhakua hieman eri tavalla.
Entä jos hakisin neljää työpaikkaa yhden sijaan?
Olen miettinyt, voisiko työnhaussa olla järkevämpää kasvattaa kiinnostaviin tehtäviin lähetettyjen hakemusten määrää sen sijaan, että käyttäisin kohtuuttomasti aikaa yhden hakemuksen hiomiseen.
Ajatukseni on yksinkertainen.
Jos haen yhtä työpaikkaa, minulla on yksi mahdollisuus tulla valituksi. Jos haen neljää sopivaa työpaikkaa, minulla on neljä erillistä mahdollisuutta.
Minusta on aika loogista ajatella, että useampaan sopivaan työpaikkaan hakeminen voisi kasvattaa mahdollisuuttani saada edes yksi työpaikkatarjous.
Tätä voi havainnollistaa kuvitteellisella esimerkillä.
Oletetaan, että jokaisen hakemukseni mahdollisuus johtaa työpaikkatarjoukseen olisi viisi prosenttia. Jos hakisin vain yhtä paikkaa, mahdollisuuteni olisi siis viisi prosenttia.
Jos hakisin neljää paikkaa, mahdollisuus saada ainakin yksi tarjous nousisi yksinkertaistetussa laskelmassa noin 18,5 prosenttiin.
Kymmenellä hakemuksella puhuttaisiin jo noin 40 prosentista.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että minun todelliset mahdollisuuteni työllistyä olisivat tällaiset. Luvut perustuvat täysin kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa jokaisen hakemuksen onnistumismahdollisuus on sama eikä yhden rekrytoinnin tulos vaikuta toiseen.
Mutta esimerkki auttaa ymmärtämään, mitä ajan takaa.
Jos pystyn hakemaan useampaa minulle sopivaa työpaikkaa ilman, että hakemusten laatu kärsii, miksi en tekisi niin?
Työnantajalla on varaa valita. Minulla ei ole varaa tuhlata aikaani.
Suomen työmarkkinatilanne ei tällä hetkellä varsinaisesti suosi työnhakijaa.
Tilastokeskuksen elokuun 2026 työvoimatutkimuksessa työttömyysasteen trendiluku oli 10,1 prosenttia. Se ei kerro yksittäisen työpaikan kilpailutilanteesta, mutta antaa jonkinlaisen kuvan työmarkkinoiden mittakaavasta.
Monessa rekrytoinnissa työnantajalla on runsaasti valinnanvaraa. Hakijoiden joukosta voidaan etsiä paitsi tehtävään sopivaa myös mahdollisimman hyvin työnantajan toiveita vastaavaa henkilöä.
Se on työnantajan näkökulmasta täysin ymmärrettävää.
Mutta entä työnhakijan?
Jos käytän jokaiseen hakemukseen puolesta tunnista tuntiin ja lähetän neljä hakemusta, olen käyttänyt aikaa kahdesta neljään tuntia.
Entä jos pystyisin tekemään samat neljä tehtävään kohdistettua hakemusta tekoälyn avulla kymmenessä minuutissa?
Säästäisin yhdellä kertaa lähes kaksi tuntia tai jopa melkein neljä tuntia.
Prosentteina puhutaan yli 90 prosentin ajansäästöstä.
Ja parhaimmillaan voisin käyttää saman ajan kuluessa useamman mahdollisuuden hyödykseni.
Tekoäly saa tehdä työn, jota minun ei tarvitse tehdä itse
Olen nyt vajaan viikon ajan rakentanut tekoälyn avulla omaa työnhakuani helpottavaa järjestelmää.
Ajatus lähti yksinkertaisesta kysymyksestä.
Miksi minun pitäisi käyttää huomattava osa ajastani työpaikkojen etsimiseen, ilmoitusten selaamiseen, hakemusten kirjoittamiseen ja erilaisten tietojen siirtelyyn, jos tekoäly pystyy hoitamaan suuren osan tästä työstä?
Olen rakentanut itselleni toimintatapaa, jossa kiinnostavien työpaikkojen löytäminen, niiden arviointi ja hakemusten valmistelu tapahtuvat mahdollisimman pitkälle tekoälyn avustuksella.
Kaikki ei vielä toimi täydellisesti. Rakennan ja testaan kokonaisuutta edelleen.
En myöskään aio avata sen jokaista yksityiskohtaa. Olen käyttänyt järjestelmän suunnitteluun ja kehittämiseen paljon omaa aikaani, eikä kaiken tarvitse olla valmiiksi pureskeltuna tarjolla muille.
Mutta perusajatus on aika selvä.
En tarvitse tekoälyä päättämään, mitä haluan elämältäni. Tarvitsen sitä vähentämään kaikkea sitä työtä, joka ei vaadi minun ajatteluani.
En enää hae työpaikkaa vain saadakseni työkokemusta
Tässä on toinen olennainen asia.
Olen urallani jo sellaisessa vaiheessa, ettei minun tarvitse hakea mitä tahansa ensimmäisen vaiheen työpaikkaa vain saadakseni työkokemusta.
Olen tehnyt töitä erilaisissa tehtävissä, ja työkokemusta kertyy edelleen nykyisestä työstäni.
En siis ole tilanteessa, jossa minun täytyisi hakea jokaista tarjolla olevaa tehtävää vain siksi, että saisin jotakin merkintää ansioluettelooni.
Haluan löytää työpaikan, joka oikeasti kiinnostaa minua ja jossa pystyn hyödyntämään omaa osaamistani.
Sen vuoksi olen käyttänyt paljon aikaa siihen, että tekoäly ymmärtää, millainen työntekijä olen, mitä osaan ja mitä haluan seuraavaksi tehdä.
Tämä on mielestäni olennaisempaa kuin hakemuskirjeen viimeisen virkkeen hiominen.
Jos tekoäly tietää riittävästi osaamisestani ja tavoitteistani, se pystyy auttamaan minua tunnistamaan kiinnostavia tehtäviä ja kirjoittamaan niitä varten ensimmäiset hakemusversiot.
Tietenkin edellyttäen, että annetut tiedot ovat oikeita.
Ei tekoäly voi tehdä minusta pätevämpää hakijaa kuin olen. Se voi korkeintaan auttaa tuomaan jo olemassa olevan osaamiseni paremmin esille.
Ja kyllä, siinäkin on aika paljon tehtävää.
Tekoälyllä voi automatisoida myös huonon työnhaun
Tässä kohtaa on syytä haastaa myös omaa ajatteluani.
Jos automatisoin työnhaun niin pitkälle, että pystyn lähettämään kymmenen, kaksikymmentä tai vaikka sata hakemusta päivässä, tarkoittaako se, että mahdollisuuteni työllistyä paranevat?
Ei välttämättä.
Jos hakemukset ovat huonoja, työpaikat vääränlaisia tai hakemustekstit täynnä ympäripyöreää tekoälypuhetta, olen vain onnistunut automatisoimaan huonon työnhaun.
Vau. Siinäpä saavutus.
Tämä on myös yksi syy siihen, miksi olen käyttänyt niin paljon aikaa oman kirjoittajaääneni rakentamiseen tekoälyä varten.
En halua, että hakemukseni kuulostavat siltä kuin ne olisi kirjoittanut joku tekoälyn mielikuva täydellisestä työnhakijasta.
Haluan, että ne kuulostavat minulta.
Aloitin rakentamalla tekoälyn avulla oman litterointisovelluksen. Halusin pystyä muuttamaan puhettani tekstiksi ilman, että olisin riippuvainen erillisistä maksullisista litterointipalveluista.
Sen jälkeen aloin tuottaa puhumalla aineistoa itsestäni ja tavastani ilmaista asioita.
Ja sitä puhetta on kertynyt paljon.
Olen kertonut ajatuksistani, osaamisestani, työkokemuksestani, motivaatiostani ja siitä, miten itse sanoittaisin erilaisia asioita. Samalla olen pyrkinyt tunnistamaan, millaiset sanavalinnat ja ilmaisut tuntuvat omiltani ja millaiset eivät.
Tämän pohjalta olen rakentanut tekoälylle kirjoittaja- ja ääniprofiilia, jonka tarkoituksena on ohjata hakemuskirjeitä mahdollisimman lähelle omaa tapaani kirjoittaa ja puhua.
Eikä tämä ole aivan yksinkertainen tehtävä.
Tekoälyllä on kummallinen taipumus tehdä ihmisistä keskenään samanlaisia työnhakijoita. Yhtäkkiä kaikki ovat motivoituneita tiimipelaajia, jotka suhtautuvat intohimoisesti uusiin haasteisiin ja haluavat tuoda lisäarvoa organisaatioon.
Voi helvetti.
Minä en halua lähettää työnantajalle hakemusta, jossa kuulostan joltain aivan toiselta ihmiseltä.
Haluan, että omat ajatukseni ja persoonani säilyvät, vaikka tekoäly auttaisi niiden kirjoittamisessa.
Tietysti tässäkin on oma riskinsä. Jos tekoäly onnistuu jäljittelemään kirjoittamistani hyvin, se ei vielä tarkoita, että hakemus olisi hyvä tai että sen sisältö vastaisi todellista osaamistani.
Siksi myös hakemusten sisältöä ja lopputuloksia on arvioitava kriittisesti.
Mutta tämä ei mielestäni kumoa ajatusta useamman hakemuksen hyödyistä.
Jos pystyn lähettämään neljä hyvää hakemusta siinä ajassa, jossa ennen lähetin yhden, minulla on neljä mahdollisuutta yhden sijaan.
Jos taas neljä hakemusta ovat niin huonoja, ettei niillä ole käytännössä mitään mahdollisuutta edetä, määrän kasvattaminen ei auta.
Siksi haluan mitata työnhakuni onnistumista myös tuloksilla.
Kuinka moni hakemus johtaa haastatteluun? Millaiset työnantajat kiinnostuvat osaamisestani? Kuinka paljon aikaa hakemuksiin kuluu?
Ja ennen kaikkea: saanko tällä tavalla parempia tuloksia suhteessa käyttämääni aikaan?
Sitä en vielä tiedä.
Kill your darlings. Myös työnhaussa.
Kirjoittamisessa tunnetaan sanonta kill your darlings. Ajatuksena on luopua sellaisistakin tekstin osista, joihin on itse kiintynyt, jos ne eivät palvele kokonaisuutta.
Minusta sama ajatus sopii työnhakuun.
Työpaikkailmoitukseen on yllättävän helppo ihastua.
Voi alkaa kuvitella, millaista kyseisessä yrityksessä olisi työskennellä, millaisia mahdollisuuksia tehtävä tarjoaisi ja miten hienosti juuri tämä paikka sopisi omaan elämäntilanteeseen.
Sitten käyttää tuntikausia hakemuksen hiomiseen.
Ja lopulta saa sähköpostin, jossa kerrotaan, ettei valinta tällä kertaa kohdistunut minuun.
Toki pettymys voi tuntua pahalta, vaikka hakemuksen kirjoittamiseen olisi käyttänyt vain kymmenen minuuttia. Eihän käytetty aika yksin määritä sitä, kuinka paljon työpaikkaa haluaa.
Mutta se voi määrittää, kuinka paljon olen ehtinyt sijoittaa yhteen mahdollisuuteen ennen kuin tiedän, onko työnantajalla minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan.
En halua rakentaa työnhakuani sen varaan, että kiinnyn jokaiseen kiinnostavaan ilmoitukseen niin paljon, että hylkäyksestä tulee henkilökohtainen tappio.
Haluan tehdä hyvän hakemuksen, lähettää sen ja jatkaa eteenpäin.
Jos työnantaja kiinnostuu, hienoa. Silloin voin käyttää enemmän aikaa yritykseen perehtymiseen, haastatteluun valmistautumiseen ja sen arvioimiseen, olisiko paikka lopulta minulle sopiva.
Silloin ajankäytöllä on jo huomattavasti konkreettisempi peruste.
En tiedä vielä, kuinka hyvin rakentamani työnhakujärjestelmä lopulta toimii. Sen näyttävät tulokset, eivät minun odotukseni tai tekoälyn vakuuttelut.
Mutta yhden asian olen päättänyt.
Työpaikkailmoitus on mahdollisuus, ei lupaus.
Eikä minun tarvitse rakastua mahdollisuuteen, joka ei ole vielä edes vastannut takaisin.

